Äänitearkiston kehittäminen

26.10.2000

Opetusministeriön Vapaakappalelaki 2000-työryhmä julkaisi muistion maaliskuun
viimeisenä päivänä vapaakappalelain muuttamisesta. Nopeasti muuttuva joukkoviestinnän kenttä, tallenneteknologian kehitys ja tietoverkkojen julkaisutoiminta olivat syyt lain uusimisehdotukseen. Työryhmä oli päätynyt perustellusti esittämään vanhan vapaakappalelain kumoamista ja uuden vastaavan nimisen lain säätämistä.

Lain tavoitteena on kansallisen henkisen perinnön säilyttäminen. Äänitallenteiden
luovuttamiseen ehdotus ei sisällä varsinaista uutta. Vapaakappaleet toimitetaan Helsingin yliopiston kirjastolle, joka vuodesta 1998 lähtien on toiminut myös kansallisena äänitekirjastona. Vapaakappalemäärä esitetään alennettavaksi yhteen, jolta sisältö voitaisiin sovittavalla tavalla siirtää arkiston digitaalisiin tiedostoihin.

Luovutettavan aineiston piiriin esitetään otettavaksi myös elektroninen julkaisutuotanto, kuten erilaiset sähköiset kirjat ja multimediatallenteet. Uutuutena on samoin verkkoviestinnän arkistointi. Yleisön saataville saatettava avoin tietosisältö saataisiin säilöön hakurobotilla. Käyttörajoitusten alaiset verkkojulkaisut olisivat julkaisijan/ valmistajan luovutusvelvoitteen piirissä.

Työryhmä on tiedostanut digitaalisten arkistojen ja tiedostojen käyttöön ja tiedon siirrettävyyteen sekä kopioitavuuteen liittyvät tekijänoikeudelliset riskit. Vapaakappaleiden sisältö halutaan ensi sijassa tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käyttöön. Arkistojen muu käyttö ja muodostuminen kopiointipankeiksi halutaan estää.

ÄKT:n lausunto

ÄKT on antamassaan lausunnossa pääosiltaan nähnyt uusimistyön perustelluksi, mutta samalla edellyttänyt eräitä tarkennuksia jatkovalmistelussa.

Vielä muotoaan etsivän verkkoviestinnän arkistointikysymykset kaipaavat edelleen selkiinnyttämistä. Kuinka avoimen verkosta arkistoitavan tiedon haku määritellään käytännössä? Kaikkien kotisivujen imurointi tuntuu ylimitoitetulta lain tarkoitusta ajatellen. Samoin käyttörajoitetun tarjonnan luovutusvelvollisuutta ei ole harkittu
loppuun asti. Julkaistu sisältö on tarjolla yleensä laajempien portaalien kautta, joiden kattava kokonaisluovutus arkistolle ei ole perusteltavissa.

Tallennetuotannon multimediaisuus ja sen sisällön moninaisuus – teksti, ääni, liikkuva kuva – edellyttää ratkaisuja oikeasta arkistointipaikasta; toimitetaanko tuote kirjastolle, ”ääniteosastolle ” vai elokuva-arkistoon.

ÄKT on osaltaan korostanut arkistokäytön tekijänoikeudellisia ulottuvuuksia. Ehdotus digitoida aineistot, siirtää niitä eri arkistojen selailukäyttöön ja myös ”muiden tarvitsijoiden käyttöön” merkitsee kulttuuriviestinnän kaikkien aineistojen tietopankkien perustamista arkistoihin/ kirjastoihin. Ratkaisuun liittyy lisätystä työasemavalvonnasta ja kopioinnin estintekniikoista huolimatta kulttuurituotteiden käyttöön ja kulutustottumusten muotoutumiseen liittyviä avoimia ongelmakysymyksiä.

ÄKT pitää välttämättömänä riittävän suojatason säilyttämistä. Elektronisia kirjasto- ja arkistopalveluja käynnistettäessä on huolehdittava siitä, etteivät ne horjuta ja vaaranna tallenne- ja sisältömarkkinoiden normaalitoimintaa ja taloutta. Tekijänoikeudelliset ratkaisut on tehtävä osana tekijänoikeuslain tarkistustyötä, jonka puitteet määritellään Euroopan Unionin tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivissä.

Äänitearkistointi 1901-2000 lopultakin kuntoon?

ÄKT on muistuttanut lausunnossaan huolensa kansallisen äänitetuotantomme arkistoinnin luetteloinnin hajanaisuudesta ja puutteista. Vaikkakin Helsingin yliopiston kirjaston kehittäminen kansalliseksi äänitekirjastoksi on parantanut tilannetta, arkistot ovat edelleen hajallaan ja luetteloinnin kattavuus ei ole lähelläkään ”tietoyhteiskunta”-tasoa.

Suomalainen äänite täyttää 100 vuotta vuonna 2001! ÄKT onkin esittänyt että Suomi kunnioittaisi juhlavuotta saattamalla äänitearkistointi kuntoon ja ajan tasalle. Odotamme opetusministeriöltä ratkaisuja, joilla

    * kansallisessa äänitekirjastossamme on kattava suomalaisäänitteiden kokoelma vuosilta 1901 – 2000; ratkaisu on löydettävissä Suomen Äänitearkisto ry:n ja Helsingin yliopiston kirjaston välisin neuvotteluin,

    * äänitetuotantomme luettelointi on kattava ja ajan tasalla vuosilta1901-2000 Viola- yhteisluettelossa; haluamme myös selvittää mahdollisuudet tuottaa ja julkaista laajaan kauppias- ja mediakäyttöön tarkoitetun CD-ROM tiedoston suomalaisäänitteistä,

    * aineiston säilyvyys turvataan ja tutkimustoimintaa kehitetään,

    * kansallisen äänitearkistomme toiminnan tavoitteeksi on asetettu elokuvan arkistoinnissa toteutettu toiminnallinen taso.

Tiedätkö muuten, kuka on M. A. Goltison? Toivottavasti se selviää viimeistään vuonna 2001 selailtaessa kansallisen äänitekirjastomme kattavaa tietokantaa.
(AA)